Näin vietät elämäsi kesää Éric Rohmerin elokuvien tyyliin
Iida Sofia Hirvonen
Kirjoittaja on Kalliossa asuva kirjailija-toimittaja, jonka cinefileytyminen on luultavasti startannut teininä vuokratuista Sofia Coppolan elokuvista. Hän rakastaa muun muassa filmejä, joissa on humoristisia mockumentary-elementtejä tai voimakasta audiovisuaalisesti luotua romantiikkaa.
Älä ole kiireinen. Rohmerin elokuvien hahmot ovat etuoikeutettuja älyköitä, joilla on paljon aikaa. Kesäloma, työttömyys tai päivittäiseen elämään aikataulutettu velttoilu ovat Rohmer-kesän ennakkoehtoja. Projekteja saa toki olla. Väitä itsellesi ja ystävillesi esimerkiksi, että yrität tänä kesänä ratkaista jonkin ikiaikaisen filosofisen kysymyksen, kuten: “Onko kohtalo olemassa vai onko kaikki sittenkin aina sattumaa”.
Kesä on välitila. Ehkä olet parisuhdekriisissä, tai rakastettusi on jossain muualla, kun vietät aikaa ystäviesi kanssa ranta- tai maaseutukohteesssa. Nauti pysähtyneisyydeestä, valosta, meren aallosta, kauniiden vartaloiden katselemisesta.
Jätä viesteihin vastaamatta, ajelehdi, kävele rantaviivaa pitkin. Pidä huoneen ikkunaa auki ja kuuntele ulkoa kantautuvia ääniä. Poimi kedolta kukkia ja asettele ne ruokapöydälle maljakkoon. Jätä sänky petaamatta. Kesästä pitäisi joko ottaa kaikki irti tai levätä, mutta et pysty tekemään kumpaakaan, kun tunnet melankolian iskevän. Yhtäkkiä et ole enää elämäsi valinnoista, tai sen suunnasta, yhtään varma.
Aurinko tekee sinut raukeaksi, mutta sisälläsi velloo halujen myrsky. Kehittele elämääsi orastava ihmissuhdesolmu. Ole kevytkenkäinen ja päädy säätämään samaan aikaan useamman ihmisen kanssa. Jos olet naimisissa, erehdy tekemään tuttavuutta kiinnostavan tyypin kanssa. Voit törmätä esimerkiksi rannalla menneeseen rakastettuusi tai kaveriin, jota et ole varsinaisesti ajatellut sillai, mutta teillä on molemmilla uimavaatteet päällä ja olette hyvännäköisiä ja teette yhteisiä iltasuunnitelmia. Väitä, että haluat vain uusia ystäviä, vaikka todellisuudessa aikeesi näkyvät kauas. Kesä antaa liaisoniin hyvät puitteet: ihmiset vapautuvat ja avautuvat mahdollisuuksille ainakin teoriassa.
Syö ystäviesi kanssa ulkosalla terassilla tai verannalla. Juokaa viiniä. Keskustelkaa syvällisiä taiteesta tai rakkaudesta. Muista istua varjossa tai käytä olkihattua. Vaatteet tulee sävyttää yhteen sopivaksi maiseman tai sisustuksen kanssa. Pukeudu värikkäisiin silkkitoppeihin, sinisiin farkkuihin ja puhtaan valkoisiin pellavapaitoihin. Meren äärellä raitapaidat ja valkoiset farkut ovat sallittuja.
Viettele ja tule vietellyksi. Vastaa liian pitkään katsekontaktiin. Ranskalaiset rakastajineen ovat populaarikulttuurin klisee, mutta Rohmerin kesässä nämä pelit näyttävät vain pinnalta keveiltä. Kesäromanssi on haaste, johon vastaaminen aiheuttaa usein väärinkäsityksiä, ihmissuhdesotkuja tai katolista syyllisyyttä. New Yorkerin toimittaja Richard Brody kirjoitti vuonna Éric Rohmerin elokuvien pohjalla olevasta kristillisestä maailmankuvasta. Toisin kuin nuoremmat Ranskan uuden aallon ohjaajakollegat, Rohmer ei osallistunut boheemiin elämäntyyliin. Hän eli perheellisen kristityn elämää ja seurasi kaupunkilaisten ihmissuhdejahkailua ulkopuolelta. Himot hän käsitteli elokuvataiteessaan moraalisina ja koomisina kamppailuina, joista päähenkilöt eivät selviä ulos niin puhtain paperein kuin itselleen uskottelevat.
Muista Jeesuksen sanat: jos käsi tai silmä himoitsee, ne pitäisi repiä pois. Viesti on vahva. Mitään ei välttämättä tarvitse tapahtua, ajatus on tärkein. Henkinen yhteys ja fyysinen pettäminen ovat Rohmerin maailmassa yhtä vakavia riskejä: kenties ensimmäinen on jälkimmäistä kohtalokkaampaa. Vapaamielinen elämäntyyli deittailuineen ja avioeroineen hämärtää uskollisuuden ihanteen, ja tekee ihmisten elämästä monimutkaista.
Ah, vihdoin aikaa syventyä kirjoihin! Rohmer keksi performatiivisen lukemisen. Kirjat ovat hänen elokuvissaan paitsi paras mahdollinen ajanviete, myös statement. Hänen elokuviensa hahmot eivät esitä lukevansa vain muille, he tekevät sen itseään varten. Kun ystävä kutsuu juhlimaan ja lemmenhuolet vaivaavat, kerro itsellesi: “Halusin olla kerrankin yksin, joten minä päätin jäädä kotiin kirjan kanssa”. Valitse joko romaani tai filosofian klassikko, joka käsittelee kysymystä, jota koitat intellektuellina ratkaista. Selaile kirjaa ja ala levottomana vilkuilla kelloa, puhelinta. Mieti ystäviäsi, mieti ihastustasi. Olisiko sittenkin pitänyt lähteä johonkin? Nuku levottomasti.
Kommunikoi arvoituksellisesti. Ymmärrä olevasi naurettava. Kommunikaatiota ei kannata silti ylitulkita: ihmiset kertovat itsestään yhtä, ja tekevät päinvastaista, eivätkä he näe sitä itse, mutta kamera näkee.
Pukeudu juhlavaatteisiin. Seuraavana iltana ulos. Kotona lukeminen tympäisee. Jos olet tähän asti pysynyt järkevänä, sano jotain tyhmää, tule torjutuksi, kohtaa tai väistä viettelys viime hetkellä. Romahda. Siirry joko kohti uutta tai palaa vanhaan muuttuneena tyyppinä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tunne helpotusta. Koe taivas ylläsi ja moraalilaki sisälläsi. Jumalan armo tuntuu ilmassa sattuman kaltaisena ihmeenä, tuulenvireenä, auringonlaskuna, rakkaan kosketuksena.
Kuvitus: Taru Liikanen